Hetki on taas vierähtänyt siitä kun viimeksi olen tänne kirjoittanut. Ihan vaan siitä syystä kun tammikuun puolessa välissä syntyi pieni poika elämääni ja hänen kanssaan on aika mennyt kuin siivillä. Mutta se ei ole nyt asia mistä tänään tänne ajattelin kirjoitella, vaan aiheena tänään olisi ITSETUNTO. Havahduin tänään tajuamaan kuinka alhainen itsetuntoni onkaan. Tiesinhän siis itsetuntoni olevan huono, mutta että ihan näin huono. Eli tilanne oli siis se, että olimme lähdössä kauppaan koko perhe yhdessä ja no minä hieman väsyneenä tietenkin olin pukeutunut vain kulahteneisiin lökäreihin ja lenkkeily takkiin. Siinä tohinassa kun laitoin lasta valmiiksi lähtöön ja etsin tavaroitani, en ollut huomannut että mieheni vaihtoi vaatteensa. Kun lähdön hetki koitti satuin vilkaisemaan miestäni kohden ja tajusin, että hänellä oli yllään mustat farkut ja nahkatakki. Jostain syystä asia kolahti minuun tosi pahasti ja tokaisin vain "päätit sitten laittaa farkut". Sulkeuduin tämän jälkee
Taas on yksi vuosi kulunut ja tähän vuoteen on mahtunut paljon kaikkea hyvää mutta valitettavasti enemmän sitä huonoa on mieleen jäänyt. Vuoden sisään on tullut muutettua neljästi ja elämäni suurin yllätys eli raskaus. Mutta mieleen on pahiten jäänyt, valheet, haukkumisen joita saanut kuulla monesta suunnasta, mielenterveys ongelmia, oman itsensä totaalisen kadottamisen, ihmisten tahtoon alistuminen koska se on vaan helpompaan. Ja en tiedä onko hyvä vai huono asia, mutta olen opetellut tyytymään ns kohtalooni eli jättämään omat asiani tois sijaiseksi ja miellyttämään ennemmin muiden halut ja tarpeet kuin omani. Onhan se tehnyt olon yksinäiseksi ja vähempi arvoiseksi, mutta ainaki ympärillä on edes muutama ihminen jotka jaksavat olla kanssani ja veikkaan että suurin syy onkin siinä että en rajoita heitä vaan itseäni ja pidän turpani kiinni. No ensi vuoden puolella syntyy pieni poika jolle tulen olemaan kaikki kaikessa ja hän ainakin rakastaa ja hyväksyy minut itsenäni. Ja tylsää ei ai